Have You Ever Seen the Rain?

Onnenpoika on mielenkiintoinen elämäkerta amerikkalaisesta Creedence Clearwater Revival (CCR) –bändin nokkamiehestä John Fogertysta. Bändi toimi alkuperäisessä kokoonpanossa vain vuodet 1968-1972, mutta se oli Beatlesin hajottua hetken aikaa maailman suosituin bändi. John Fogerty teki alussa kaikki biisit, joista tunnetuin lienee Proud Mary, jota Elvis ja Tina Turnerkin ovat esittäneet. Moni tunnistaa myös vaikkapa biisit Who’ll Stop the Rain tai Have You Ever Seen the Rain. Kappaleet ovat sinänsä yksinkertaisia, mutta tarttuvia. John toteaakin kirjassa: “Yksi Creedencen suurista salaisuuksista oli se, että musiikki oli äärimmäisen yksinkertaista, mutta oikealla tavalla yksinkertaista”.

John kiinnostui musiikista hyvin nuorena ja hankki levyjä ja kitaran heti kun sai rahat tienattua. Hän kertoo jo lapsena rakastaneensa levyjen analysointia. Omat laulunsa hän näki alusta lähtien kokonaisuuksina, joilla oli tietty tyyli, soundi ja esitystapa. Laulut saattoivat liittyä lapsuumuistoihin ja muhia kauan muistivihossa ennen kuin ne syntyivät lopullisesti. Ehkä ne sen vuoksi ovat niin eläviä ja osuvia. Johnille laulut näyttävät olevan niin kuin kirjailijalle henkilöt: ne elävät omaa elämäänsä ja aiheuttavat yllätyksiäkin. John oli alkuaikoina hyvin tuottelias. Vuonna 1969 CCR julkaisi kolme albumia, joista jokainen nousi USA:n myyntitilastojen huipulle.

John tietää etukäteen tarkkaan millaisen laulun hän haluaa tehdä ja pyrkii lopputulokseen jääräpäisesti. Hän myöntää olevansa perfektionisti ja kontrollifriikki. Rumpalit ovat olleet hänen kanssaan kovilla, koska iskut eivät Johnin mielestä aina osuneet tarkasti kohdalleen. Cotton Fields –coverin rumpujen iskuja hän siirsi kohdalleen analogiatekniikan aikana masternauhaa editoimalla. Kerran hän ajeli Meksikon rajalla autollaan ja kuuli autoradiosta Cotton Fieldsin. Edelleenkään sen iskut eivät olleet ihan kohdallaan…

Mielenkiintoista kirjassa on sekin, että John kertoo monen biisin kohdalla, millä kitaralla hän soittaa levyllä ja kommentoi muutenkin eri kitaroita ja kitaristeja.

CCR:ssa oli sovittu, että kaikki päätökset tehdään yksimielisesti, mistään ei äänestetä. Käytännössä John oli kuitenkin kiistaton johtaja. Hän teki biisit, kertoi miten ne esitetään, lauloi jäljittelemättömällä äänellään, soitti soolokitaraa jne. Usein hän omien sanojensa mukaan joutui myös keksimään basistille kuviot, soittamaan muutamissa kohti useita instrumentteja itse ja laulamaan kaikki stemmat. Travelin’ Bandissa John soittaa jopa saksofonia. Tämä johti ajan mittaan toisten kateuteen ja riitoihin. Komppikitaristina toiminut Johnin veli Tom jätti bändin jo 1971 ja lopullisesti se hajosi 1972. Tom kuoli 1990. Hänen ja kahden muun jäsenen kanssa välejä ei koskaan saatu enää kuntoon. Välejä hiersi myös huono sopimus levy-yhtiö Fantasyn kanssa. Tällainen tuntuu ikävältä hienojen alkuaikojen jälkeen.  Have You Ever Seen the Rain kertoo bändin hajoamisesta.

Tulee mieleen John Lennonin ja Paul McCartneyn riitaantuminen. Kerrotaan, että Paul kävi soittamassa Johnin ovikelloa New Yorkissa vähän ennen kuin John ammuttiin, mutta kukaan ei avannut ovea.

John Fogertylle CCR:n hajoaminen oli kova isku ja hän olikin pitkään aivan hukassa elämässään. Yhdessä vaiheessa hän oli yhden miehen bändi. Centerfield–albumilla John soittaa ja laulaa kaikki osuudet itse. Se vaati paljon treenausta, mikä onkin Johnille tyypillistä. Ihailla täytyy hänen treenauksensa määrää, kun olen itse niin laiska harjoittelemaan. John on aina ollut myös innokas oppimaan toisilta kitaristeilta.

Elämään toi uuden valon Julie, Johnin toinen vaimo. Häntä John ei lakkaa ylistämästä. Julie on toiminut Johnin managerina ja koko viisihenkinen perhe on ollut mukana kiertueilla Eurooppaa myöten. Julie kertoo kirjassa, että hän on kiertueilla “puskemassa pilviä pois, jotta tähti voi loistaa”. Ja 70-vuotiaana tähti loistaa edelleen.