Perusteltu näkemys luomisesta ja evoluutiosta

Eero Junkkaala, teologian tohtori ja arkeologi, on kirjoittanut mielenkiintoisen ja hyvin tarpeellisen kirjan Alussa Jumala loi, luomisusko ja tieteellinen maailmankuva. Junkkaala on tunnettu ja vakaa kristitty, joka on aina pitänyt tiukasti kiinni Raamatun arvovallasta. Niin tässäkin kirjassa, mutta hän on tarkentanut kantaansa luomisen ja evoluutioteorian suhteen.

Näkökulman muutos ei ole tapahtunut hetkessä, vaan pitkän ja tarkan tutkimustyön tuloksena. Jo lukiessaan nuorena Uuras Saarnivaaran kirjaa Voiko Raamattuun luottaa, hän intuitiivisesti oivalsi, että siinä kreationismin tueksi esitetyt argumentit eivät kaikin osin tuntuneet uskottavilta. Aiheeseen perehtyminen on vahvistanut tätä aavistusta ja johtanut yritykseen sovittaa luominen ja evoluutioteoria yhteen.

Junkkaalan kirja sisältää niin paljon tietoa, etten yritäkään sitä laajasti referoida. Nostan esiin lähinnä muutamia periaatteellisia näkökohtia. Kiinnostuneiden kannattaa lukea kirja itse.

Jumalan ilmoitusta on kahdenlaista. Yleinen ilmoitus näkyy Jumalan tekojen jälkinä luonnossa. Erityinen ilmoitus löytyy Raamatusta. Sitä ei voi järkeilemällä ja filosofoimalla löytää. Junkkaalan mukaan tiede kuuluu yleisen ilmoituksen piiriin ja niinpä kuka tahansa voi sitä harjoittaa ja saada sitä kautta tietoa myös Jumalasta.

Jotkut kristityt ajattelevat, että tiedemiehet muodostavat salaliiton, jonka tarkoituksena on ateismin levittäminen. Tällaisen ajatuksen Junkkaala torjuu jyrkästi. Pääsosin tiedemiehet ovat hyvin perehtyneet alaansa ja etsivät totuutta. Kaikki tieteelliset teoriat joutuvat avoimen tiedeyhteisön arvioitavaksi ja testattavaksi.

Vielä suuremmalla syyllä kristityn pitäisi etsiä myös tiedollisissa asioissa totuutta ja pysyä totuudessa. Tässä Junkkaala löytää huomautettavaa kristittyjen toiminnassa. Pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti ja perustelemaan kantansa eikä leimata ja demonisoida toisin ajattelevaa. Toinen Junkkaalan moitteen kohde on se, että jotkut kristityt yrittävät muutamalla huitaistulla kommentilla turhentaa satojen vuosien tieteellisen tutkimuksen ja käyttävät joskus vanhentuneita lähteitä. Selviä väärinkäytöksiäkin löytyy.

Myös määritelmiä sekoitetaan. Tieteen tuloksiin luottavaan uskovaan lyödään helposti naturalistin leima. Junkkaalaankin sitä on pyritty lyömään. Naturalismihan tarkoittaa sitä, että luonnossa havaittavia ilmiöitä selitetään vain luontoon pohjautuvilla syillä, ei yliluonnollisilla. Junkkaala tarkentaa, että on aivan eri asia puhutaanko naturalistisesta tutkimusfilosofiasta, joka perustuu edellisessä lauseessa kerrottuun, vai naturalistisesta maailmankatsomuksesta, joka sulkee Jumalan pois niin, että katsotaan luonnon osoittavan, ettei Jumalaa ole. Kristitynkin tiedemiehen tulee olla naturalisti tutkimusfilosofiassaan, mutta ei maailmankatsomuksessaan. Tästä olen Junkkaalan kanssa ehdottomasti samaa mieltä.

Junkkaala uskoo Raamatun olevan Jumalan sanaa. Luomiseen liittyen hän korostaa Raamatun pääsanoman olevan, että tämän kaiken näkyväisen takana on näkymätön Tekijä, maailmakaikkeudella on Luoja. Sen sijaan kirjoittaessaan luonnontieteen piiriin kuuluvista asioista Raamatun kirjoittajat edustivat sen aikaista tietämystä ja maailmankuvaa.

Ongelmia ja eripuraa syntyy kristittyjen kesken Raamatun luomiskertomuksen tulkinnasta ja evoluutioteorian sille antamasta haasteesta. Jotkut edustavat ns. nuoren maan kreationismia, jonka mukaan Jumala loi maailman 6 päivässä 6000 vuotta sitten. Ihminen luotiin tämän näkemyksen mukaan myös silloin kerralla sellaiseksi kuin hän on nyt. Ajankohta lasketaan Raamatusta.

Geologian ja kosmologian maailmankaikkeuden iälle antamat arviot taas liikkuvat miljardeissa vuosissa. Kaikki tieteen tulokset puhuvat maailmankaikkeuden pitkän iän puolesta.

Luonnontieteessä vahvan aseman saavuttanut evoluutioteoria esittää, että ihminen on pitkän kehityksen tulos. Fossiilit eli eliöiden kivettyneet jäänteet puhuvat tämän teorian puolesta. Evoluutioteorian vastustajat levittävät edelleen käsitystä, että fossiileja on löytynyt vähän eivätkä ne todista mitään. Tämän käsityksen Junkkaala kertoo olevan täysin vanhentuneen. Fossiileja on paljon ja jonkinlaisia välimuotoja eri kehitysvaihdeiden välillä on löytynyt. Tämä oli minullekin uutta tietoa. Myös DNA-tutkimus on vahvistanut evoluutioteoriaa.

Monet kristityt tiedemiehet pitävät evoluutioteoriaa parhaana luonnontieteellisenä selityksenä ihmisen luomiselle, mm. tunnettu apologeetta, Oxfordin yliopiston professori Alister McGrath. He edustavat kuitenkin teististä evoluutiokäsitystä eli sitä, että Jumala on luonut ihmisen sellaisen prosessin kautta, joka tieteen näkökulmasta näyttää evoluutiolta. Samaa näkemystä edustaa Junkkaalakin. Hän esittää kirjassa mielenkiintoisia näkemyksiä Raamatun luomiskertomuksen, alkuräjähdysteorian ja evoluution yhdistämisestä.

Kristityn ei siis tule vastustaa tieteen tuloksia, joskaan ei aina liian kiireesti myöskään liputtaa niiden puolesta. Junkkaalan mukaan meidän ei tule ankkuroida uskoamme mihinkään tieteelliseen teoriaan, vaan Raamatun ilmoitukseen. Uskovat ovat vuosien saatossa usein yrittäneet harata tieteen tuloksia vastaan ja sijoittaneet Jumalan aina sinne, mitä tiede ei vielä tiedä. Junkkaala toteaa hienosti, että meidän ei pidä tehdä Jumalasta tällaista “aukkojen Jumalaa” tai yhtä selitystekijää tieteellisen tutkimuksen osaksi, vaan lähteä siitä, että Jumala näkyy myös niissä tuloksissa, jotka on jo löydetty.

Varoittava esimerkki raamatunkohtien suorasta soveltamisesta luonnontieteeseen löytyy mm. siltä ajalta, kun Kopernikus väitti, että maa kiertääkin aurinkoa eikä päinvastoin. Luther, joka piti maakeskeistä näkemystä oikeana, perusteli sitä Joosuan kirjan ja Psalmien avulla (ja nimitti kuulemma Kopernikusta pölvästiksi). Galilei kuitenkin todisti kaukoputken avulla tekemillään havainnoilla, että Kopernikus oli oikeassa.

Heprealaiskirjeessä todetaan, että uskon kautta me ymmärrämme. Kristitty ja ei-kristitty tiedemies voivat tehdä tutkimustyötä samoin metodein. Kristitty näkee tuloksissa Jumalan kädenjäljen, ei-kristitty ehkä ei.

Junkkaalan mukaan ei pidä yrittää sitoa kristityn omaatuntoa sen paremmin kreationismiin kuin evoluutioteoriaankaan. Kristityn ei tarvitse muodostaa niistä ollenkaan mielipidettä ollakseen oikea kristitty. Riittää, että hän uskoo Jumalan olevan kaiken takana. Junkkaala myös muistuttaa, että tiede korjaa itseään ja sen näkemys todellisuudesta voi muuttua vielä kokonaan.

Kirjan lopussa on monen kristityn tiedemiehen kommentti, jonka he ovat kirjoittaneet luettuaan kirjan käsikirjoituksen.

Suosittelen tätä kirjaa!