sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Rukoileminen kannattaa aina

Aika monta rukousta olen ehtinyt lausua 45:n uskossaolovuoden aikana. Matkan varrella on vaihdellen opetettu, että rukous pitää kohdistaa Jumalalle Jeesuksen nimessä tai joidenkin mukaan ehdottomasti Jeesukselle itselleen. Pyhää Henkeäkin olen kuullut rukoiltavan. Itse en ole ollut kovin tarkka. Uskon, että yläkerran väki ohjaa rukoukset oikeaan pinoon tai kansioon.

Miksi rukoilla? Philip Yancey kirjoittaa, että jos pitää vastata yhdellä lauseella, hän vastaa: koska Jeesus rukoili. Näemme Uudesta testamentista, että Jeesus piti koko ajan yhteyttä taivaalliseen Isäänsä ja rukoili myös oppilaidensa puolesta.

Paavali kehottaa rukoilemaan lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Vaikka olen eläkkeellä, en toki voi ihan koko aikaa rukoilla, täytyy välillä ajatella ja tehdä muutakin. Olenkin ymmärtänyt tämän kehotuksen niin, että pyrin elämään sellaista elämää ja olemaan sellaisessa tilassa, että voin koska tahansa rukoilla. Eli käytännössä niin, että kun tulee ongelmia, huolia, kiperiä tilanteita tai yhtä hyvin iloa, ensimmäinen reaktioni on muuttaa ne rukoukseksi.

Rukouksessa katseemme kääntyy pois itsestämme ja näemme asiat enemmän Jumalan näkökulmasta. Rukous antaa myös Jumalalle mahdollisuuden muovata meitä uudelleen. Jumalan tahto maailmassa toteutuu paljolti uskovien rukousten kautta, muistuttaa Yancey.

Nykyajan kiire ja hektisyys edustaa jotain täysin päinvastaista kuin rukous, joka vaatii hiljentymistä ja keskittymistä. Helposti syntyy myös ajatus, että rukoukseen käytetty aika ei ole tuottavaa. Siksi rukoukseen on tietoisesti varattava aikaa ja jonkinlainen kammio. Ei välttämättä ulkoisesti, mutta kuitenkin niin, ettemme täytä mieltämme kaikilla muilla asioilla. Martti Lutherkertoi rukoilleensa 2-3 tuntia päivässä. Henry Nouven taas totesi: “Jumalan edessä istuminen tunnin ajan aamuisin muuttaa elämäni juuriaan myöten”. Jokainen kuitenkin rukoilkoon itselleen sopivasti.

Rukousta ei kannata perustaa siihen, että hakee jotain tunnetilaa tai fiilistä. C.S. Lewis toteaa, että tahto tulee meissä paljon syvemmältä tasolta kuin tunne. Me saatamme myös rukouksen aikana miettiä, tunnemmeko Jumalan läsnäolon. Yancey kääntää asian toisin päin: tunteeko Jumala meidän läsnäolomme? Hän ei tarkoita pelkästään sitä, keskitymmekö täysin rukoukseen, vaan olemmeko Jumalan edessä rehellisiä, sellaisia kuin oikeasti olemme vai näyttelemmekö jotain muuta. Yritämmekö kätkeä jotain Jumalan silmiltä? 

Jumala arvostaa rehellistä rukousta. Raamatun Psalmit ovat hyviä esimerkkejä. Niissä puhutaan hyvin suoraan Jumalalle, valitetaan paljon, ollaan pettyneitä ja kiukkuisia, kun jumalattomat menestyvät, mutta myös kiitetään paljon. Kun opimme tuntemaan Jumalan ehdottoman rakkauden meitä kohtaan, voimme olla hänen edessään oma haavoittuvainen itsemme, ja kertoa kaikkein kipeimmät ja salaisimmatkin asiamme peittelemättä. Kun sanomme Jumalan edessä vaikeat asiat ääneen, salaisuudet vähitellen menettävät taikansa ja otteensa meistä.

Uskoville on luvattu myös apua rukoukseen. Sekä Heprealaiskirjeen kirjoittaja että Paavali vakuuttavat Jeesuksen rukoilevan koko ajan seuraajiensa puolesta (Hepr. 7:24.25, Room. 8:34). Myös Pyhä Henki auttaa. Me emme osaa aina pukea sanoiksi kaikkia asioita, mutta Pyhä Henki tuntee ajatuksemme ja tarpeemme ja tulkitsee ne Jumalalle (Room. 8:26-27).

Vastataanko rukouksiin? Rukousvastauksissa tulkinnalla on ratkaiseva merkitys. Joku voi nähdä vastauksen yhteensattumien tuloksena, toinen Jumalan vastauksena. Meidän kohdallamme tämä näkyi hyvin esimerkiksi asunnon ostossa. Olemme kaksi kertaa elämässämme ostaneet asunnon. Molemmilla kerroilla ensin näytti siltä, etteivät asiat millään loksahda paikoilleen. Mutta sitten kun tuli oikea aika, kaikki järjestyi hetkessä. Tämän voi tulkita yhteensattumiksi, me koimme sen rukousvastaukseksi. Arkkipiispa William Temple on sanonut tästä hyvin: “Kun rukoilen, yhteensattumia tapahtuu, kun en rukoile, niitä ei tapahdu”. Usein myös Jumalan toiminnan ja johdatuksen elämässä näkee vasta jälkikäteen. Sitäpaitsi vastaamatonta rukousta pahempi on aina rukoilematon rukous.

Rukousaiheita aina riittää sekä omien asioiden että läheisten ja ystävien puolesta. Pidän yllä wordilla kirjoitettua rukouslistaa, koska sitä on helppo päivittää. Yleensä lista kyllä lähinnä pitenee. Aina en ehdi enkä jaksa kaikkea Jumalalle luetella. Silloin turvaudun Jesajan kirjan kohtaan 37:14: ”Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni temppeliin ja levitti se Herran eteen.” Teen ihan konkreettisesti samoin. Nostan rukouslistani ilmaan ja sanon Jumalalle, että näet mitä kaikkea olen tähän kirjoittanut.

2 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus. Se sai minut ajattelemaan..... ja rukoilemaan.
    Terveisin Leena Lehtonen

    VastaaPoista