Kirja-arvio
Peter Scazzero
Tunneterve hengellisyys
Tunne-elämältään epäkypsä ei voi olla hengellisesti kypsä
Päivä Oy 2018
Peter Scazzero on newyorkilaisen New Life Fellowship -seurakunnan perustaja. Hän toimi tämän monikulttuurisen seurakunnan johtavana pastorina 26 vuotta. Nykyään hän kirjoittaa kirjoja tunneterveestä hengellisyydestä. Hän on myös perustanut vaimonsa Gerin kanssa Emotionally Healthy Spirituality -liikkeen, joka auttaa seurakuntia yhdistämään tunnetason hyvinvoinnin ja syvällisen hengellisyyden.
Scazzero huomasi seurakuntaa johtaessaan, että useimmissa ihmisissä ei tapahtunut kypsymistä aikuiseen uskoon. Se johtui siitä, että ihmiset olivat tunnetasolla epäkypsiä. Samoin hän huomasi, että tarvittavaa kypsymistä ei voi tapahtua, ellei elämää downshiftata, leppoisteta - sillä tavalla, että syntyy läheinen yhteys Jeesukseen.
Ensimmäisessa luvussa Scazzero kertoo omasta elämästään. Hän pyrki uskonelämässään omaksumaan opetuslapseudesta ja hengellisyydestä kaiken mahdollisen: luki Raamattua ja hengellisiä kirjoja, rukoili, kävi säännöllisesti seurakunnassa ja pienryhmissä, palveli, oli antelias, todisti jne. Silti hän ei kokenut sitä yltäkylläisyyttä Kristuksessa, jonka Raamattu lupaa. Päinvastoin, hän tunsi olevansa ylirasittunut, ahdistunut, katkera ja masentunut. Eikö siis ollutkaan niin kuin Paavali opettaa, että (uskoon tultua) kaikki vanha on kadonnut ja uusi tullut tilalle (2. Kor. 5:17)? Scazzero joutui toteamaan, että useat opetuslapseusmallit perustuvat hengellisyyteen, joka vain lisää estäviä suojakerroksia ihmisen tunne-elämän kasvun tielle. Hengelliset kokemukset ylistyksessä, rukouksessa, Raamatun lukemisessa ja kristittyjen yhteydessä ovat sinänsä oikeita ja hyviä, mutta silti sisäinen maailma ja ihmissuhteet eivät välttämättä ole kunnossa. Kokemukset voivat olla hyvä hengellinen syy välttyä todellisen sisäisen kypsymisen edellyttämältä vaivannäöltä.
Scazzero muistuttaa: ”Jumala loi meidät kokonaisiksi ihmisiksi, omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:27) Tämä kuva muodostuu fyysisestä, hengellisestä, älyllisestä, sosiaalisesta ja emotionaalisesta (tunne-elämän) ulottuvuudesta” (s. 22). Scazzero tajusi jättäneensä tunne-elämän kokonaan huomiotta hengellisessä elämässään. Kun hän huomasi tunne-elämän ja hengellisen kypsyyden yhteyden, elämässä tapahtui vallankumous, joka näkyi oman itsen lisäksi avioliitossa, vanhemmuudessa ja seurakunnassa.
Scazzero luettelee ”tunnetasolla epäterveen hengellisyyden” kymmenen yleisintä oiretta:
Käytetään Jumalaa hyväksi, kun juostaan karkuun Jumalalta
- kasataan itselle paljon hengellistä toimintaa, jotta voidaan välttää vaikeita asioita, jotka Jumala haluaisi muuttaa
Jätetään huomiotta suuttumus, suru ja pelko
- ei uskota, että kristitty voi vapaasti tuntea ja ilmaista myös vaikeita tunteita, vaan pidetään niitä jopa synteinä
Kuollaan väärille asioille
- unohdetaan, että Jumala ei halua meidän mitätöivän itseämme, vaan hän haluaa, että aito minä pääsisi vapaasti kukoistamaan häntä seuratessamme
Kielletään menneisyyden vaikutus nykyisyyteen
- on harhaluulo, ettei menneisyytemme enää vaikuta meihin, kun olemme uskossa
Jaetaan elämä ”maalliseen” ja ”pyhään”
- elämän seurakunnassa ja arjessa tulee noudattaa samoja periaatteita
Tehdään asioita Jumalallesen sijaan että oltaisiin Jumalan kanssa.
- Jumalalle tekemämme työn kuuluu kummuta yhteydestämme Jumalan kanssa
Hengellistetään ristiriidat pois
- uskotaan, että erimielisyyksien välttely kuuluu Jeesuksen seuraamiseen, vaikka todellisuudessa välttelyn seurauksena yhteisöt voivat huonosti
Peitellään rikkinäisyyttä, heikkoutta ja epäonnistumisia
- Raamattu ei peittele henkilöidensä heikkouksia eikä meidänkään pitäisi peitellä omiamme
Eletään asettamatta rajoja
- olemme vain ihmisiä, emme voi palvella kaikkia ja toimia joka paikassa, täytyy pitää huolta myös omasta jaksamisesta
Arvostellaan toisten hengellistä matkaa
- eli ei hyväksytä, että uskoa harjoitetaan eri tavalla eri yhteisöissä.
Luvussa 2 Scazzero lainaa Augustinusta:”Kuinka voisit päästä lähelle Jumalaa, jos olet kaukana omasta itsestäsi?”. Avilan Teresan mukaan ”melkein kaikki hengellisen elämän ongelmat johtuvat puutteellisesta itsetuntemuksesta”. Meidän täytyy antaa itsellemme lupa kokea myös vaikeita tunteita. Muuten olemme helposti niiden vankina. Vaikeita tunteita kieltäessämme menetämme yhä enemmän inhimillisyyttämme. Jumalan rakkauden ilmapiirissä, mielellään kypsän ja luotettavan kumppanin avulla, voimme avautua ja löytää aidon minuutemme. Aito minuus mahdollistaa Jumalan meille tarkoittaman näyn, tehtävän ja kutsumuksen löytämisen.
Luvussa 3 Scazzero kehottaa palaamaan takaisinpäin, jotta voisi mennä eteenpäin. Jotkut uskovat ovat sitä mieltä, ettei menneitä kannata kaivella. Menneisyyden valta ja vaikutus täytyy kuitenkin murtaa. Muuten se ohjaa meitä ja saa meidät lokeroimaan hengellisen elämämme erilliseksi alueeksi, jolla on vähän yhtymäkohtia muuhun elämäämme.
Luvussa 4 Scazzero vakuuttaa, että jokainen uskova joutuu jossain vaiheessa seinää/muuria vasten, ”sielun pimeään yöhön”, niin kuin erämaaisät sanoivat. Se on Jumalan tapa uudistaa ja puhdistaa meitä. Sielun pimeässä yössä uskova puhdistetaan vääränlaisesta tuntemuksiin ja kokemuksiin turvaamisesta. ”Jumala ei ole kohde, jonka voin määritellä tai omistaa ja jota voin hallita ja komentaa” (s.115). Muurin läpi pääseminen voi olla tuskallista, mutta tunneterve hengellisyys auttaa antamalla vinkkejä, miten se onnistuu.
Luvussa 5 Scazzero muistuttaa, että ”tosiasiassa aito hengellinen elämä ei ole pakoa todellisuudesta, vaan ehdotonta sitoutumista siihen”. ”Iloitkaa aina Herrassa” -raamatunkohtaa voidaan käyttää väärin. Vaikeat tunteet saatetaan kokea epäuskosta johtuviksi. Meidän täytyy kuitenkin luopua vääristä puolustusmekanismeistamme ja suostua kohtamaan rajoituksemme, kipumme ja menetyksemme. Kristinuskon ytimessä tie elämään käy kuoleman kautta, tie ylösnousemukseen ristin kautta. Raamatun psalmeistakin kaksi kolmasosaa on valitusta ja mukana on myös muutamia, joissa kiroillaan. Tärkeä kristillinen taito, odottaminen, kehittyy myös näissä tilanteissa.
Luvussa 6 Sacazzero opettaa downshiftaamista eli leppoistamista sapatin viettämisen ja hetkipalveluksen avulla. Sapatti ei ole lainomainen velvoite, vaan jokainen voi löytää oman aikansa tapansa pysähtyä elämän kiireen keskellä. Hetkipalvelus tarkoittaa päivittäistä hiljentymisen hetkeä Jumalan edessä.
Luvussa 7 Scazzero käsittelee kristillisen elämän kannalta tärkeintä päämäärää . Hän toteaa: ”Tunne-elämältämme kypsinä kristittyinä aikuisina ymmärrämme, että aidon hengellisyyden ydin on rakastaa hyvin”. Jan Vanier on määritellyt, että rakkaus on ”toisen ihmisen kauneuden paljastamista hänelle itselleen”. Tämä edellyttää yhteyden kokemista itsemme, Jumalan ja lähimmäistemme kanssa. Se on kykyä kiinnittää aidosti huomiota ihmisiin ja kuunnella heitä. Tällainen toiminta parantaa niitä, jotka ovat kärsineet esim. näkymättömyydestä lapsena. Tällaisissa ihmissuhteissa myös ristiriitoja voidaan käsitellä ja ratkaista kypsästi. ”Suurimpia lahjoja, mitä voimme (seurakuntana) antaa maailmalle, on olla tunne-elämältään terveiden aikuisten yhteisö, jossa osataan rakastaa hyvin”, toteaa Scazzero.
Luvussa 8 Scazzero neuvoo jokaista luomaan itselleen päivittäisen ohjesäännön, jotta edellä mainitut asiat saataisiin toimimaan käytännössä. Scazzero lupaa, että terve tunne-elämä ja mietiskelevä hengellisyys yhdessä saavat aikaan vallankumouksen uskonelämässä.
Tunneterve hengellisyys -kirja sisältää raikasta, tervettä, yksityiskohtaista ja elämänmakuista opetusta tunteiden merkityksestä hengellisessä elämässä. Se vahvistaa näkemystä, että ihminen on kokonaisuus. Psyykkistä ja hengellistä ei voi täysin erottaa toisistaan. “Hengellinen elämä on myös psyykkistä elämää ja jokainen hengellinen kokemus on myös psyykkinen kokemus”, vakuuttaa professori Paavo Kettunenkin kirjassaan Auttava kohtaaminen.
Suosittelen lämpimästi Scazzeron kirjaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti