Tommy ja virtahepo

Tommi Sarlin: Tommy Hellsten- ihmisyyden matkamies, Kirjapaja 2015.

Tommi Sarlin on kirjoittanut kirjan tunnetun terapeutin Tommy Hellstenin elämästä ja ajatuksista. Hellsten tuli kuuluisaksi julkaistuaan vuonna 1991 kirjan Virtahepo olohuoneessa. Ihmisiä tuli sen jälkeen linja-autolasteittain kuuntelemaan hänen luentojaan. Toinen Hellstenin suosittu kirja on Saat sen mistä luovut. Kumpaakin kirjaa on myyty yli 100.000 kappaletta. Kaiken kaikkiaan Hellsten on kirjoittanut 24 kirjaa.

Tommyn lapsuutta varjosti lapsuudenkodin ikävä tunneilmasto, joka johtui vanhempien kyvyttömyydestä rakentaa yhteyttä lapsiinsa. Asiaa pahensi kummankin vanhemman alkoholismi. Tommy koki itsensä yksinäiseksi, erilliseksi ja turvattomaksi. Nämä asiat jäivät kotona käsittelemättä. Sen sijaan Tommy toimi terapeuttina kummallekin vanhemmalleen.

Teologian maisteriksi valmistuttuaan Tommy hakeutui taustastaan johtuen alkoholistien auttamistyöhön. Hän perehtyi Minnesota-hoitomalliin ja kävi tutustumassa siihen Yhdysvalloissakin. Malliin kuului myös alkoholistien omaisten auttaminen. Ollessaan Minnesotassa hän sai luettavakseen kirjan Irti noidankehästä – Alkoholistien aikuiset lapset. Sitä lukiessaan Tommy koki tulleensa lopultakin nähdyksi ja ymmärretyksi. Lukemista seuranneen voimakkaan itkun ansiosta ahdistus lieveni ja lukot aukenivat. Näköalattomuus alkoi muuttua toiveikkuudeksi. Tommy ymmärsi hakea monipuolista apua itselleen: psykoterapiaa, psykodraamaa, itseapuryhmiä.

Alkoholistien omaisten auttamisesta oli suomeksi vain tuo Tommyn lukema kirja. Kirjapaja ehdotti, että Tommy kirjoittaisi kirjan omien kokemustensa pohjalta. Niin syntyi Virtahepo olohuoneessa. Tommy lanseerasi kirjassa käsitteen läheisriippuvuus, joka kuvaa sitä, että on olemassa iso ongelma, “virtahepo”, jonka kaikki perheenjäsenet tietävät ja tunnistavat, mutta jota  kukaan ei saa ottaa esille ja käsitellä. Tommy määrittelee läheisriippuvuuden sairaudeksi tai sairauden kaltaiseksi tilaksi. Ongelmaperheessä on kolme sääntöä: älä puhu, älä tunne, älä luota. Läheisriippuvalle ihmiselle on tyypillistä mm. ulkoa ohjautuminen (hän reagoi jatkuvasti muihin sen sijaan että toimisi itsenäisesti), omien tunteiden voimakas kontrollointi ja minuuden heikkous. Tässä tilanteessa lapsi sairastuu helposti vahvuuteen, koska perhe ei ole riittävän turvallinen, jotta hän voisi näyttää heikkoutensa. Niin kävi Tommyllekin. Tommylle virtahepo oli vanhempien alkoholismi, mutta jollekin se voi olla ahdasmielinen uskonnollisuus, työnarkomania, insesti, väkivalta tai materialismi.

Läheisriippuvuudesta parantuminen lähtee Tommyn mukaan siitä, että ihmisen täytyy palata lapsuuteen ja elää se tunteella uudelleen läpi mielikuvissa ja muistoissa. Toipumisessa on kolme vaihetta: tunnistaminen, läpieläminen ja ymmärtäminen. Haavojen ja traumojen on muututtava osaksi omaa persoonallisuutta. Eräs toinen terapeutti onkin todennut, että sinun täytyy omistaa haavasi, muuten ne omistavat sinut.

Psykologian ammattipiireissä Tommyn opetuksen ja kirjojen vastaanotto ei ole ollut yhtä innostunutta kuin kansan keskuudessa. Psykologiliitto on ilmoittanut, ettei se arvioi Tommyn kirjoja. Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen on arvioinut Virtahepo-kirjaa. Häntä huolettaa se, että tämäntyyppisissä kirjoissa psykologian tieteelliset tutkimustulokset ja teoria helposti unohtuvat, kun ei ole tiedeyhteisön kontrollia. Erityisesti Ojanen on kritisoinut läheisriippuvuuden käsitettä ja luokittelemista sairaudeksi. Se tekee sairauden oireet liian epämääräisiksi ja yleisiksi, ja vapauttaa ihmiset vastuusta ja syyllisyydestä ihmissuhdeongelmissa. Ojanen myös väittää, ettei paluu lapsuuteen ole mahdollista.

Tommy kertoo Sarlinin kirjassa jo melkein luopuneensa läheisriippuvuuden käsitteestä. Hän toteaa kuitenkin, että käsite toimii terapiatyössä, vaikkei se ehkä kestä tieteellistä tarkastelua. Kun ihminen on ahtaalla, on perusteltua alussa yksinkertaistaa asioita terapiassa. Ojanenkin myöntää yksinkertaistamisen tarpeen ja toteaa, että psykologit tarjoavat usein liian monimutkaisia vastauksia.  Vastuun pakenemisen Tommy ehdottomasti kieltää. Päinvastoin kysymys on nimenomaan oman vastuun ottamisesta.

Tommy jätti yhdessä vaiheessa kokonaan uskon ja hengellisyyden, koska ei kokenut niiden avulla saavansa apua pahaan oloonsa. Hän haki apua psykologiasta, mikä johti oman lapsuuden käsittelyyn. Sillä tiellä hengellisyys ja usko tulivat kuitenkin uudelleen vastaan. Hän tajusi, että oli aiemmin yrittänyt käyttää niitä pakopaikkana, jotta ei olisi joutunut kohtaamaan kaikkea sitä, mikä itsessä pelotti. “Yritin hypätä Jumalan syliin ja ummistaa silmäni todellisuudelta… Kuvittelin hylänneeni Jumalan valitessani itseni kohtaamisen, mutta itse asiassa hylkäsin itse luomani vääristyneen kuvan Jumalasta”, Tommy kertoo.

Tommy kirjoittikin sitten myöhemmin kirjan Saat sen mistä luovut. Siinä hän pyrkii ymmärtämään, miten ihmisen sisäisyydestä terapiatyössä oppimansa asiat ovat yhteydessä siihen, mitä juutalais-kristillisessä perinteessä on opetettu ihmisenä olemisesta. Tommy käsittelee kirjassa myös mm. heikkouden ja vahvuuden teemaa. Hän muistuttaa Paavalista, joka paradoksaalisesti sanoi, että hän on vahva juuri heikkona. Silloin häneen asettuu Kristuksen voima. “Todellinen vahvuus näkyy nöyryytenä, joka ei kiellä heikkouttaan”, Tommy toteaa. Tätäkin kirjaa psykologian ammattilaiset ovat kritisoineet, mutta toisaalta monet ovat kertoneet, että heillä on yöpöydällään kaksi kirjaa: Raamattu ja Saat sen mistä luovut.

Tommyn firma Addicta tarjoaa monenlaista koulutusta. Yksi alue on johtamiskoulutus. Tommyn mielestä hyvä johtaminen nousee kyvystä johtaa itseään. “Toisia ei voi johtaa, jollei tunne omaa sisäistä maailmaansa”, hän väittää. Toimittaja Sari Karjalainen kirjoitti Tommyn firmaa käsitelleessä jutussa (vuonna 2012): ”Uskallan yli 30 vuoden taloustoimittajakokemukseni perusteella sanoa, että enemmistö yritysjohtajista poistuisi mieluummin takavasemmalle, jos heidän kanssaan haluaa puhua ihmisenä olemisesta tai inhimillisistä arvoista. Uusi johtajapolvi on kuitenkin jo nousemassa esiin.” Muutama vuosi sitten joku kirjoitti, että johtohenkilöitä voisi hakea lehti-ilmoituksessa otsikolla “Psykopaatti saa paikan”. Johtopaikoille haluttiin sellaisia “teflon-ihmisiä”, joihin ei vaikuta mitään moraalittomuus, ihmisten irtisanomiset tai työpaikan ihmissuhdevaikeudet. Tommy sen sijaan on vakuuttunut tästä: “Kun kunnioitat toista, et voi ohittaa häntä ihmisenä. Kun olet tietoinen omasta ihmisyydestäsi, syntyy kyky kohdata aidosti toinen ihminen. Näin luodaan työpaikoille sitä, mitä ne eniten tarvitsevat. Työn ilosta syntyy tehokkuus ja luovuus.”

Tommyn luentojen ja kirjojen suosio selittyy varmaankin sillä, että hän osaa sanoittaa asioita niin, että ihmiset tunnistavat niistä itsensä ja ongelmansa. Tommyn mukaan pappien ja saarnaajien pitäisi käyttää enemmän aikaa siihen, että he avaisivat kunnolla uskon peruskäsitteitä. Pitäisi myös käyttää kieltä, jonka ansiosta nykyajan ihmiset voisivat vastaanottaa evankeliumin. Tommy ihmettelee sitä, että maailman tärkein asia, Jumala, muuttuu helposti mummojen uskonnollisuudeksi ja pullajeesuksen tasoiseksi asiaksi.

Suosittelen tätä vaikuttavaa kirjaa!