Kasvatustieteen tohtori, Ristin Voiton ex-päätoimittaja Leevi Launonen on kirjoittanut kirjan Ikää, iloa ja elämän eheyttä (Aikamedia 2025). Se on opaskirja eläkkeelle jääville ja eläkkeellä oleville. Eläköityminen on niin suuri elämänmuutos, että Leevi alkoi valmistautua siihen jo 40-vuotiaana. Kaverit pitivät ennakointia vitsinä, mutta Leevi oli ihan tosissaan.
Uuteen rooliin sopeutuminen voi olla vaikeaa, varsinkin jos työ on ollut suuri osa identiteettiä. Yhtäkkiä ihminen onkin ”vain” eläkeläinen. Ystäväpiiri saattaa kaventua. Toimeentulo voi vaikeutua, kun tulot pienenevät. Parisuhteessa joudutaan totuttelemaan toisen lisääntyvään läsnäoloon. Keho alkaa rapistua ja ihminen joutuu hyväksymään, että monet asiat tulevat jäämään kesken.
Leevi kokee kristittynä, että usko antaa elämälle hyvän perustan ja perimmäisen tarkoituksen. Hän jakaa monia vinkkejä, joiden avulla eläkkeellä voi nauttia elämästä ja elää merkityksellistä elämää. Voi viettää rauhallisia aamuja kahvin
ja sanomalehden ääressä. Ihmissuhteita voi hoitaa järjestämällä lounastapaamisia kavereiden kanssa, käymällä seurakunnassa tai osallistumalla kirjapiiriin. Lukeminen antaa uusia ajatuksia ja siihen on enemmän aikaa. Aikaa riittää myös liikuntaan ja matkoihin. Jonkin uuden asian, vaikkapa kielen opiskelu pitää aivot kunnossa.
Eläkkeellä on hyvä tarkastella elettyä elämää ja omaa historiaansa. Kuvaa elämästään voi täydentää oman muistelun lisäksi keskusteluilla läheisten ja tuttujen kanssa ja valokuvia katselemalla. Leevi kirjoittaa: ”Psykologi Pirkko Siltalan mukaan ikääntyneellä ihmisellä on suurempi valmius yhdistää havaintojaan ehyeksi kokonaisuudeksi laajassa aikaulottuvuudessa. Vanhenevan ihmisen mielen hyvinvoinnille on tärkeää, että hän saa luotua ajallisesti jäsentyneen kertomuksen omasta elämästään”.
Tärkeää on miettiä millaista pääomaa siirtää jälkipolville. Omaisuus- ja raha-asiat kannattaa selvittää ajoissa ja avoimesti perikunnan kanssa. Arvokkaita ihmissuhteita voi siirtää tutustuttamalla nuorempia omaan sukuun ja muihinkin tuttuihin. Henkistä perintöä ovat eettiset periaatteet ja arvot, hankkimamme tieto, kulttuurin tuntemus ja kaikki elämänkokemuksemme. Hengellisen perinnön siirtäminen on entistä tärkeämpää, koska kristillisyyden tuntemus on nykyisessä maallistuneessa yhteiskunnassa entistä ohuempaa. Hengellinen perintö kantaa ajallista elämää pidemmälle.
Eläkeiässä joutuu miettimään myös kuoleman kohtaamista. Elämän päättymisen hetkestä Leevi ajattelee näin: ”Kristittynä odotan kuolemaa levollisesti, koska uskon, ettei elämä pääty siihen. Raamatun mukaan Jeesus Kristus on voittanut kuoleman vallan. Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat avanneet jokaiselle uskovalle pääsyn uuteen elämään ja lahjoittaneet siihen liittyvän elävän toivon”.
Leevin pohdiskelujen taustalla on paljon tieteeseen ja tutkimukseen perustuvaa tietoa, jota hän jakaa lukijalle. Hän kantaa huolta myös ikäihmisten digitaidoista ja opastaa niissäkin. Kirja on mielenkiintoisesti kirjoitettu ja on siis hyvä opas uuteen elämänvaiheeseen valmistautuvalle.
Minä itse kuulun niihin ihmisiin, joille eläkkeelle jääminen on helppoa. Työskentelin eri kirjapainoissa 42 vuotta kaikilla organisaatiotasoilla latoja/asemoijasta toimitusjohtajaan. Se oli ihan mielekästä työtä, mutta siitä luopuminen ei ollut vaikeaa. Tammikuisena perjantaina suljin kirjapainon oven viimeisen kerran. Lauantaina olimme Leenan kanssa musisoimassa Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Silloin oli ihmeellinen tunne, että nyt on loppuelämä vapaata. Yhtenäkään eläkepäivänä ei ole tarvinnut miettiä, mitä tekisin. Koen, että tavallaan palasin poikavuosiini maalla Saarijärven Kalmarissa. Vaikka asuin maalaistalossa, en joutunut kovinkaan paljon tekemään työtä, vaan minulla oli aikaa urheilla, opetella kitaran soittoa ja kirjoittaa runoja.
Musisoiminen Leenan kanssa ja eri ryhmissä antaa edelleen paljon sisältöä elämääni. Voi miten paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi saanut musisoida niin monien ihmisten kanssa ja niin monissa eri seurakunnissa kohta 30 vuoden ajan! Lukeminen ja kirjoittaminen ovat kuuluneet aina elämääni. Kirjasto on täynnä mielenkiintoisia kirjoja ja aika paljon luettavaa on omassa hyllyssäkin. YouTubessa riittää musiikkivideoita ja muutakin katseltavaa.
Paljon olen Leevin ohjeen mukaisesti miettinyt elettyä elämääni. Monia asioita ja yhteyksiä olen tajunnut vasta nyt. Myös Jari Tervon ohjelmasta tutuksi tullut entä jos -ajattelu on kiehtonut. Moni asiahan olisi voinut mennä toisinkin ja mitä siitä olisikaan seurannut. Nostalgia on lisääntynyt iän myötä. Usein elän mielessäni vanhoja tapahtumia uudelleen. Niiden muisteleminen on hyvää unilääkettä illalla.
Rajoitteitakin on tullut iän myötä. Terveys ei ole enää parhaimmillaan. Keho rapistuu ja toiminnot hidastuvat. Liikunta on työläämpää. Kitaravahvistin painaa selvästi enemmän kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Lukiessani nukahtelen helpommin kuin ennen. Tv-ohjelmat katson yleensä tallennettuna, koska silloin voin välillä kelata taakse päin. Mutta mieli on vielä nuori!
Elämän loppua ajatellessani minulla on sama toivo ja turva kuin Leevilläkin. Minua on aina kiehtonut Ilmestyskirjan kohta 2:17: “Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.” Tuo nimi ei tietenkään ole vain sana tai kirjainyhdistelmä. Uskon että se kertoo, millaisena Jumala minut näkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti