Näen nyt Ninan toisin silmin

Suurin osa suomalaisista muistaa Nina Åströmin varmaankin Suomen euroviisuedustajana Tukholmassa vuonna 2000. Hän esitti laulun A Little Bit ja sijoittui jaetulle 12. sijalle. Itse olen ollut kuuntelemassa Ninaa hengellisissä tilaisuuksissa, mutta en ole tiennyt, miten laajaa hänen toimintansa laulaja-evankelistana on ollut kansainvälisesti. Asia selvisi luettuani Leevi Launosen kirjoittaman kirjan Nina Åström toisin silmin (Aikamedia 2016).

     Nina Åström on kotoisin Kokkolasta. Hän sai kokeilla pianonsoittoa ensi kerran Maila-tätinsä luona ekaluokkalaisena. Innostus syttyi heti. Kotiin hankittiin piano, ja Aaronin pianokoulun harjoitteleminen alkoi Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa. Klassinen nuoteista soitettava pianomusiikki ei kuitenkaan pitkään innostanut, ja Nina lopetti soittamisen. Innostus palasi 12-vuotiaana, kun kitaristiveli Olli opetti hänelle sointujen periaatteet ja Nina alkoi käyttää vapaata säestystä.

     Nina tuli uskoon 17-vuotiaana. Lukion jälkeen hän opiskeli englanninopettajaksi Turun yliopistossa. Hän esitti hengellistä musiikkia Turussa opiskelija- ja seurakuntailloissa lauluryhmänsä kanssa. Sieltä hänet bongattiin laulamaan ja soittamaan turisteille kesän ajaksi Temppeliaukion kirkkoon Helsinkiin. Hän esiintyi monilla kielillä aina turistiryhmän mukaan. Tätä jatkui kolme kesää 1980-luvun alussa.

     Valmistumisensa jälkeen Nina toimi vähän aikaa opettajana Kruunupyyssä, mutta koki, ettei se ollut hänen kutsumuksensa. Hän halusi laulaa ja puhua ihmisille Jeesuksesta. Keikkailun, työn ja perheen yhteensovittaminen ei oikein onnistunut. Nina jäi virkavapaalle ja keskittyi keikkailuun. Hän pääsi myös esiintymään ruotsinkieliseen televisioon. Jukka Leppilampi houkutteli Ninan eurooppalaisten kristillisten muusikoiden tapahtumaan. Sitä kautta hän pääsi esiintymään Hollannin kristilliselle tv-kanavalle. Keikkoja alkoi tulla ympäri Eurooppaa, ja kävipä Nina levyttämässä Amerikassakin, Nashvillessä. Euroviisut olivat tässä välissä vain sivujuonne, mutta Nina koki, että niilläkin oli merkitys hänen varsinaisen kutsumuksensa kannalta. Kuten myöhemmin kävikin ilmi.

     Ihan oma lukunsa ovat Ninan matkat venäläisiin vankiloihin. Hän on kiertänyt eri tiimien kanssa lähes joka puolella Venäjää. Matkat ovat olleet usein pitkiä ja vaikeita, ja tilanteet kovia kokeneiden vankien edessä pelottaviakin. Vangit ovat kuitenkin olleet hyvin vastaanottavaisia evankeliumille ja suhtautuneet pääosin kunnioittavasti Ninaan. Monet vangit ovat antaneet elämänsä Jeesukselle. Hyvin suuri merkitys venäläisille oli myös sillä, että hänen tiedettiin olleen euroviisuedustajana. Eräässä vankilassa porukan kingeillä oli vahva ote myös henkilökuntaan. He eivät pitäneet siitä, että Ninan konsertti järjestettiin heiltä kysymättä. Kingit olivat suunnittelleet aloittavansa mellakan kesken konsertin. Tämä kävi ilmi jälkeenpäin, kun eräs kingi tuli tunnustamaan asian vankilanjohtajalle. Hänen oli pitänyt antaa kädellä muille merkki mellakan aloittamisesta, mutta ihmetellen mies kertoi, että hän ei pystynyt nostamaan kättään kolmesta yrityksestä huolimatta, jokin voima esti sen!

     Nina kertoo olevansa hyvin tarkka musiikin suhteen. Jokaisen ohjelmistossa olevan kappaleen pitää olla sellainen, että hän tuntee sen aidosti omakseen ja pystyy esittämään laulun omana itsenään. Musiikkityyliään hän kuvailee pop-folkiksi, esimerkiksi gospel tai Hillsong-ylistysmusiikki eivät sopisi hänelle. Nina myös mietti pitkään, kun hänelle ehdotettiin levyn tekemistä Hilja Aaltosen sanoihin ja Hannu Huhtalan sävellyksiin, koska tyyli olisi vähän erilainen. Avoin taivas –levy kuitenkin tehtiin ja se on ylittänyt jo ainakin kultalevyrajan.

     Ninan mielestä musiikki sinänsä ei ole hengellistä tai maallista sen enempää kuin kitara, piano tai äänentoistolaitteet. Esittäjän hengellisyys ratkaisee. Nina ei pyri myöskään tekemään sanoituksia minkään kaavan mukaan, esimerkiksi tunkemalla lauluun tiettyä määrää Jeesus-sanaa tai kaanaankieltä, koska se ei hänen mielestään tee laulusta yhtään hengellisempää. Hän laulaa itselleen tärkeistä asioista ja koska hän on kristitty, se näkyy aina lauluissa, ja myös kaikessa esiintymiseen liittyvässä. Median merkitystä Nina pitää myös tärkeänä. Hän on julistanut evankeliumia laulamisen lisäksi noin 2000 haastattelussa.

     Ninan hengellisyys vaikuttaa kirjan mukaan hyvin raikkaalta ja terveeltä. Hän käyttää armolahjoja, mutta arvostaa kiihkotonta hengellisyyttä. Tervettä karismaattisuutta hän kertoo oppineensa pastori Seppo Juntusen tilaisuuksissa. Niissä tapahtui ihmeparantumisia, mutta Juntunen piti aina kiinni tärkeysjärjestyksestä: “Suurin ihme ei ole koskaan se, että ihminen parantuu. Paljon suurempaa on se, että hän löytää Kristuksen ja saa syntinsä anteeksi.”

     Nina toteaa, että on ihan kiva, jos joku tulee kertomaan, että hän laulaa hienosti. Mutta: “Eniten minua innostaa se, että kerran taivaassa joku tulee kertomaan, että eräällä keikallasi minäkin kuulin sanoman Jeesuksesta, ja siksi olen nyt täällä.”