Kirja-arvio
John Burke
Täydelliset älkööt vaivautuko
Päivä Oy, 2018
John Burke toimii johtavana pastorina Gateway-yhteisöseurakunnassa Austinissa, Yhdysvalloissa. Hän on kirjoittanut hyvin käytännönläheisen oppaan seurakunnille oman seurakuntansa mallia esitellen.
Burke näkee, että postmodernin aikamme ihmiset tarvitsevat ihan omanlaisensa seurakunnan. Postmoderni ajattelu lähtee siitä, että mitään absoluuttista totuutta ei ole olemassa, vaan totuus riippuu vallitsevasta kulttuurista. Toinen tärkeä asia postmodernistille on suvaitsevaisuus. Niinpä seurakunta joutuu perustelemaan, miksi kristinusko sulkee muut pelastustiet pois.
Seurakunnan täytyy siis luoda ”tule sellaisena kuin olet” -kulttuuri ja sovittaa kulttuurinsa ympärillä olevien ei-uskovien makuun. Tällaisen ajattelutavan täytyy lähteä jokaisen vastuuhenkilön asenteista ja näkyä ulospäin selkeästi. Gateway-seurakuntaan voi tulla mukaan pienryhmiin, vaikkei olisi tehnyt uskonratkaisua. Jokaisen tulijan tilanne ja kysymykset otetaan vakavasti ja heitä tuetaan myös ongelmiensa ratkaisemisessa.
Kirjan käytännönläheisyyttä lisäävät monet henkilökohtaiset kertomukset siitä, miten ihmisten asenne Jumalaa kohtaan on muuttunut, miten he ovat löytäneet henkilökohtaisen uskon ja selvinneet erilaisista ongelmistaan ja riippuvuuksistaan. Yleensä muutokset eivät tapahdu hetkessä, vaan asioiden selkeytyminen ja ongelmien ratkaisu voi olla pitkä prosessi. Siihen tarvitaan täydellistä avoimuutta ja rehellisyyttä, johon seurakunta jokaista kannustaa. Vastuuhenkilöksi seurakuntaan voi päästä vasta, kun usko on avautunut ja ongelmat ainakin pääosin selvitetty.
Gatewayn toiminta näyttää kaikin puolin terveeltä. Johtajatkin myöntävät avoimesti keskusteluissa, etteivät tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Epäusko ja epäilys osataan erottaa toisistaan. Usko tarkoittaa tahdon päätöstä luottaa Jumalaan kysymyksistä ja epäilyksistä huolimatta. Seurakunnassa sallitaan erilaiset näkemykset asioista, jotka eivät ole uskon kannalta keskeisiä. Kaksi johtavaa pastoria ilmoittavat julkisesti olevansa eri mieltä mm. luomiskertomuksen tulkinnasta ja lopunaikojen teologiasta. Silti he tekevät yhdessä työtä. Evankelioinnissa ei ole saalistuksen makua.
Burken kirja muistuttaa aiemmin arvioimaani Tim Kellerin kirjaa Mihin Jumalaa tarvitaan. Tässä kirjassa ei ole kuitenkaan niin paljon apologiaa eli kristinuskon älyllistä ja tiedollista puolustamista, vaan käytännön ongelmien käsittelyä ja moraalisten ongelmien hyvin tarkkaa analysointia ja ratkomista. Burken mukaan Jumalaa etsivät ja seurakuntaan liittymistä miettivät ihmiset eivät niinkään kysy, ”mikä on totta”, vaan ”haluanko tulla samankaltaiseksi kuin sinä”. Älylliset kysymykset ovat tärkeitä, mutta ne eivät yleensä ole lopullinen este uskoon tulemiselle, vaan ennemminkin pelko, että Jumalan takia menettää jotain.
Gatewayn musiikkikin palvelee oikean kulttuurin luomista. Musiikkijohtaja valitsee lauluja, jotka saavat sekä pään että sydämen mukaan kulloiseenkin puheen teemaan. Musiikki on tasokasta ja tarvittaessa käytetään myös rokkia ja ”maallisia” lauluja.
Gatewayn puhujat eivät saarnaa vain inspiraation varassa, vaan valmistelevat huolella esityksensä. Monet kirjoittavat saarnansa ensin sana sanalta ja opettelevat sitten kertomaan asian luontevasti. Haluaisin istua kuuntelemassa niitä saarnoja.
Burken kirjan sanoma on hyvin tarpeellinen myös tämän päivän suomalaisille seurakunnille. Ei pidä jäädä kiinni vanhoihin kaavoihin, vaan kohdata ihmiset avoimesti. Millään ulkonaisella, kuten vauhdikkaalla meiningillä ja diskovaloilla ei myöskään saavuteta ihmisiä. Tarvitaan tietoa, rehellisyyttä ja viisautta vastata etsijöiden kysymyksiin ja johtaa heitä yhteisöllisyyden kokemiseen seurakunnassa.
Burke peräänkuuluttaa ennen kaikkea uudenlaisten johtajien kouluttamista. Hän ei pidä nykyistä seurakuntapastorien koulutusta enää ajanmukaisena. Samoin hän toivoo seurakuntia, jotka olisivat vapaita kristillisistä tunnustuskunnista, koska tunnustuskuntien väliset näkemyserot vaikeuttavat evankeliointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti