Täydelliset älkööt vaivautuko

Kirja-arvio

John Burke

Täydelliset älkööt vaivautuko

Päivä Oy, 2018

John Burke toimii johtavana pastorina Gateway-yhteisöseurakunnassa Austinissa, Yhdysvalloissa. Hän on kirjoittanut hyvin käytännönläheisen oppaan seurakunnille oman seurakuntansa mallia esitellen.

     Burke näkee, että postmodernin aikamme ihmiset tarvitsevat ihan omanlaisensa seurakunnan. Postmoderni ajattelu lähtee siitä, että mitään absoluuttista totuutta ei ole olemassa, vaan totuus riippuu vallitsevasta kulttuurista. Toinen tärkeä asia postmodernistille on suvaitsevaisuus. Niinpä seurakunta joutuu perustelemaan, miksi kristinusko sulkee muut pelastustiet pois. 

     Seurakunnan täytyy siis luoda ”tule sellaisena kuin olet” -kulttuuri ja sovittaa kulttuurinsa ympärillä olevien ei-uskovien makuun. Tällaisen ajattelutavan täytyy lähteä jokaisen vastuuhenkilön asenteista ja näkyä ulospäin selkeästi. Gateway-seurakuntaan voi tulla mukaan pienryhmiin, vaikkei olisi tehnyt uskonratkaisua. Jokaisen tulijan tilanne ja kysymykset otetaan vakavasti ja heitä tuetaan myös ongelmiensa ratkaisemisessa. 

     Kirjan käytännönläheisyyttä lisäävät monet henkilökohtaiset kertomukset siitä, miten ihmisten asenne Jumalaa kohtaan on muuttunut, miten he ovat löytäneet henkilökohtaisen uskon ja selvinneet erilaisista ongelmistaan ja riippuvuuksistaan. Yleensä muutokset eivät tapahdu hetkessä, vaan asioiden selkeytyminen ja ongelmien ratkaisu voi olla pitkä prosessi. Siihen tarvitaan täydellistä avoimuutta ja rehellisyyttä, johon seurakunta jokaista kannustaa. Vastuuhenkilöksi seurakuntaan voi päästä vasta, kun usko on avautunut ja ongelmat ainakin pääosin selvitetty.

     Gatewayn toiminta näyttää kaikin puolin terveeltä. Johtajatkin myöntävät avoimesti keskusteluissa, etteivät tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Epäusko ja epäilys osataan erottaa toisistaan. Usko tarkoittaa tahdon päätöstä luottaa Jumalaan kysymyksistä ja epäilyksistä huolimatta. Seurakunnassa sallitaan erilaiset näkemykset asioista, jotka eivät ole uskon kannalta keskeisiä. Kaksi johtavaa pastoria ilmoittavat julkisesti olevansa eri mieltä mm. luomiskertomuksen tulkinnasta ja lopunaikojen teologiasta. Silti he tekevät yhdessä työtä. Evankelioinnissa ei ole saalistuksen makua.

     Burken kirja muistuttaa aiemmin arvioimaani Tim Kellerin kirjaa Mihin Jumalaa tarvitaan. Tässä kirjassa ei ole kuitenkaan niin paljon apologiaa eli kristinuskon älyllistä ja tiedollista puolustamista, vaan käytännön ongelmien käsittelyä ja moraalisten ongelmien hyvin tarkkaa analysointia ja ratkomista. Burken mukaan Jumalaa etsivät ja seurakuntaan liittymistä miettivät ihmiset eivät niinkään kysy, ”mikä on totta”, vaan ”haluanko tulla samankaltaiseksi kuin sinä”. Älylliset kysymykset ovat tärkeitä, mutta ne eivät yleensä ole lopullinen este uskoon tulemiselle, vaan ennemminkin pelko, että Jumalan takia menettää jotain.

     Gatewayn musiikkikin palvelee oikean kulttuurin luomista. Musiikkijohtaja valitsee lauluja, jotka saavat sekä pään että sydämen mukaan kulloiseenkin puheen teemaan. Musiikki on tasokasta ja tarvittaessa käytetään myös rokkia ja ”maallisia” lauluja.

     Gatewayn puhujat eivät saarnaa vain inspiraation varassa, vaan valmistelevat huolella esityksensä. Monet kirjoittavat saarnansa ensin sana sanalta ja opettelevat sitten kertomaan asian luontevasti. Haluaisin istua kuuntelemassa niitä saarnoja.

     Burken kirjan sanoma on hyvin tarpeellinen myös tämän päivän suomalaisille seurakunnille. Ei pidä jäädä kiinni vanhoihin kaavoihin, vaan kohdata ihmiset avoimesti. Millään ulkonaisella, kuten vauhdikkaalla meiningillä ja diskovaloilla ei myöskään saavuteta ihmisiä. Tarvitaan tietoa, rehellisyyttä ja viisautta vastata etsijöiden kysymyksiin ja johtaa heitä yhteisöllisyyden kokemiseen seurakunnassa.

     Burke peräänkuuluttaa ennen kaikkea uudenlaisten johtajien kouluttamista. Hän ei pidä nykyistä seurakuntapastorien koulutusta enää ajanmukaisena. Samoin hän toivoo seurakuntia, jotka olisivat vapaita kristillisistä tunnustuskunnista, koska tunnustuskuntien väliset näkemyserot vaikeuttavat evankeliointia.

Rakkauden rajoilla

Kirja-arvio

Mirkka Salmensaari, toim.

Rakkauden rajoilla

Päivä Oy, 2019

Vapaakirkollinen tiedottaja Mirkka Salmensaari on toimittanut kirjan, jossa ihmiset kertovat vaikeista ongelmistaan, kamppailuistaan ja myös voitoistaan. Yhteistä kirjan henkilöille on, että he ovat ottaneet vastuun elämästään ja lähteneet sisäisen parantumisen prosessiin. Esipuheessa Mirkka kertoo syyn kirjan kirjoittamiseen: ”…millaisen äärettömän rohkaisevan voimavaran me uskovat menetämme, jos jätämme syvimmät ajatuksemme, kamppailumme ja voittommekin vain omaksi tiedoksemme”.

     Tarinoissa nousevat esiin mm. vaikeat kotiolot lapsena, väärät ihastumiset, avio-ongelmat, seksi- ja pornoriippuvuus, alkoholismi, ongelmallinen seksuaalinen suuntautuminen ja vahvuuteen sairastuminen.

     Hengellinen herääminen ja uskoon tuleminen helpottavat tilannetta, koska silloin ihminen kokee Jumalan rakkautta, ymmärtämystä ja armollisuutta. Tulee tietoisuus, että joku näkee ja hyväksyy minut. Myös rukous antaa voimaa ja toivoa.        

     Riippuvuudet ja ihmissuhdeongelmat eivät kuitenkaan parane helposti. Täytyy löytää ongelmien juurisyyt. Niinpä jokaisessa tarinassa jonkinlainen terapia tulee avuksi. Epämääräinen ahdistus helpottaa, kun tunteet pystyy terapiassa tunnistamaan ja nimeämään. Oma minuus täytyy usein rakentaa alusta lähtien uudelleen. Prosessissa mennään välillä eteenpäin ja välillä taakse päin. Lankeemuksiin ei kuitenkaan saa jäädä kiinni. Eräs kertoja toteaa: ”Olen kuitenkin aivan varma, että joudun olemaan tämän taipumuksen suhteen hereillä hautaan saakka”.

    Vertaistuki tulee myös esiin lähes joka tarinassa. Vain toinen samoja asioita kokenut voi täysin ymmärtää. Vertaisryhmässä Jumala puhuu kertojien kokemuksen mukaan myös toisten ryhmän jäsenten kautta. Useimmissa tarinoissa tulevat esiin sisäistä parantumistyötä tekevän Elävät vedet ry:n kurssit ja koulutukset.

     Kirjassa on asiantuntijalausunto, jossa lääkäri-terapeutti syventää ja käsitteellistää kertomusten teemoja. Hän nostaa voimakkaasti esiin mm. yhden tarinoissa toistuvan juurisyyn: varhaisen vuorovaikutuksen kauaskantoisuuden. Vanhempien taholta on saatettu kokea suoranaista väkivaltaa, hylkäämistä, hellyyden ja sylin puutetta ja vähättelyä. On helpottavaa tiedostaa, että vanhemmatkin ovat olleet haavoittuneita, mutta kokemukset säilyvät mielessä ja ne täytyy käsitellä.

     Lopuksi sielunhoitoterapeutti Andy Chambers esittelee 9 askeleen ohjelman, jonka avulla voi edistää toipumistaan.

     Kirjan aihe on rajannut ongelmat aika samantyyppisiksi. Välillä niiden vyöry suorastaan ahdistaa. Lukiessa jää miettimään, kuinka todellisia ovat ne joskus kuultavat todistukset, joiden mukaan kaikki ongelmat ja riippuvuudet hävisivät hetkessä.

     Mirkan kirja on hyvää suomen kieltä, sitä on miellyttävä lukea. Kertojien avoimuus ja rohkeus tuo tarinoihin toden tunnun. Uskonelämästä ei anneta väärää kuvaa, jonka mukaan ennen oli kaikki huonosti, nyt kaikki hyvin. Kaiken lisäksi Mirkka on laittanut itsensäkin likoon kertomalla oman satuttavan tarinansa.