Toukokuu oli koulussa mukavaa aikaa. Kesäloma väikkyi jo mielessä, mutta varsinkin yläluokilla toukokuussa tapahtui vielä monenlaisia juttuja.
Luokkaretket olivat yksi kohokohta. Niihin kerättiin rahaa järjestämällä maksullinen iltama Kalmarin seurojentalolla, Nahjuksella. Lippuja yritettiin myydä jo etukäteen, mutta yleisin vastaus oli, että ostan sitten ovelta, jos tulen. Meillä oli jonkinlainen oppilastoimikunta. Sen puheenjohtajana tehtäväkseni tuli matkustaa kesken koulupäivän linja-autolla kirkonkylään pyytämään pelimanneja Riku Vallivaara (viulu) ja Valde Varvikko (haitari) soittamaan iltamiin. He tulivatkin, mutta ongelma tuli siitä, miten nämä vanhat miehet saadaan lopettamaan, kun he pääsivät soittamisen alkuun. Jotenkin viittilöimällä se lopulta onnistui.
Niissä iltamissa olin monenlaisissa ohjelmissa. Omatekoisessa sketsissä esitin silloista tietokilpailujuontajaa Timo T. Kaukosta. Kansallispuku päällä olin mukana tanhuryhmässä. Oi niitä aikoja, kun esiintyminen ei jännittänyt yhtään! Tärkein juttu oli kuitenkin se, kun debytoimme naapurin Ollin kanssa sähkökitaristeina 1966. Osasimme vain yhden kappaleen, Elviksen Wooden Heartin. Aplodit olivat kuitenkin mahtavat ja jouduimme esittämään encorena saman biisin.
Vuoden 1965 luokkaretki suuntautui Tampereelle. Silloin pääsin ensimmäisen kerran uimahalliin. Topakka täti komensi meitä siellä koko ajan, mutta hauskaa oli. Nukkuminen retkeilymajassa oli vaikeaa, koska olin aina tottunut nukkumaan kotona. Vuonna 1966 kävimme Savonlinnassa. Muistan elävästi, miten edellinen ilta oli kuin jouluaatto. Yhtä voimakas odotuksen tunne ja yhtä hitaasti kulki kello. Seuraava aamu kuitenkin tuli ja ajoimme Ollin kanssa pyörillä kukonlaulun aikaan Kalmarin koululle, jossa odotti Karstulan liikenteen linja-auto. Karkkeja oli varattu runsaasti mukaan ja kun niitä alettiin heti syödä, niin menomatkalla tuli jo vatsa kipeäksi eikä se koko matkalla enää parantunut. Matkasta muistan vain sen, että kävimme Olavinlinnassa ja seilasimme pienellä laivalla Saimaalla.
Kun olimme Ollin kanssa keväällä breikanneet muusikkoina, niin meidät pyydettiin esiintymään Kalmarin koululle äitienpäiväjuhlaan 1966. Soitimme jälleen Wooden Heartin ja toisena kappaleena Kari Kuuvan Kaksi sanaa. Nämä biisit eivät varmaan olleet tiukan, uskovaisen opettajan Lyyli Holopaisen ominta genreä, mutta hän suhtautui meihin erittäin ystävällisesti ja vei backstagelle eli koulun keittolaan juomaan kahvia ja syömään äitienpäiväkakkua. Täytyy ihmetellä, miten siihen aikaan kaikki hoitui lainavehkeillä. Kummatkin keikat soitimme Nuutinmäen veljesten sähkökitaroilla ja vahvistimella, jonka Seppo Nuutinmäki oli itse rakentanut.
Vaikka olin lähinnä pikajuoksija, niin toukokuussa 1966 voitin yllättäen Saarijärven kansakoulujen maastojuoksumestaruuden. Kisa käytiin Saarijärvellä Mannilan männikössä. Isokokoinen kirkonkylän poika oli kisassa selvä ennakkosuosikki. Juoksimme metsässä kaksi kierrosta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin hänen kannoillaan eivätkä maitohapot painaneet. Vähän ennen loppusuoraa huomasin, että voimia oli vaikka kuinka, joten lähdin pyrkimään ohi. Kaveri yritti röyhkeästi estää ohitukseni levittämällä kätensä, mutta koukkasin metsän kautta ja voitin. Tulomatkalla Kalmariin johtajaopettaja Esko Uosukainen otti minut autonsa etupenkille istumaan. Kävimme hakemassa karkkeja Riku Vallivaaran kaupasta. Sielläkin opettaja esitteli minut maastojuoksumestarina.
Suvivirren jälkeen alkoi kesäloma. Yksi kesän merkki oli se, että siirryin maalaistalomme ulkovintille nukkumaan. Pian alettiin tavoitella yleisurheilussa kesän kärkituloksia aitan päässä sijainneella urheilukentällä. Odoteltiin Valkeisen veden lämpenemistä uimakelpoiseksi. Siellä oli niin kiva uimaranta, että aina kun puhutaan Raamatun paratiisikertomuksesta, näen silmissäni Valkeisen rannan.
