KIRJAESITTELY
John C. Lennox
Tähtäimessä Jumala
Miksi uusateistit osuvat harhaan?
Kustannus Oy Uusi Tie 2014
Oxfordin yliopiston matematiikan professori John Lennox on tunnettu kristinuskon älyllinen puolustaja. Hän on väitellyt useaan otteeseen julkisesti tunnetuimpien uusateistien kanssa, myös heistä tunnetuimman eli Richard Dawkinsin kanssa. Tämän kirjan Lennox kertoo kirjoittaneensa kehittääkseen tarkemmaksi niitä argumenttejaan, joita ei ole ollut mahdollista riittävän laajasti perustella keskusteluissa.
Uusateismin synty
Uusateismin lähtölaukauksena pidetään hyökkäystä New Yorkin kaksoistorneihin 11. syyskuuta 2001. Sen jälkeen Dawkins kumppaneineen on julistanut äänekkäästi, että uskonnot ovat tieteen näkökulmasta täysin vailla perusteita ja sen lisäksi myös moraalittomia ja vaarallisia. Ateismi on tietenkin heitä paljon vanhempi aatesuunta. Uutta on agressiivisuus ja monia vanhoja ateistejakin nolostuttava pinnallisuus ja pilkallisuus. Vaikka kristityt eivät olleet tornihyökkäysten tekijöinä, uusateistien pääasiallinen hyökkäys kohdistuu kuitenkin kristinuskoon.
Uusateismin pääväitteet
Lennox ilmaisee uusateismin pääkohdat näin:
”Uskonto on vaarallinen harha: se johtaa väkivaltaan ja sotaan.
Uskonnosta on siis päästävä eroon: tiede mahdollistaa sen.
Emme tarvitse Jumalaa ollaksemme hyviä: ateismi voi tarjota täysin riittävän perustan etiikalle.”
Uusateismin peruslähtökohta on naturalistinen ja materialistinen. Kaikki on vain ainetta, ja mitään yliluonnollista ei ole olemassa. Maailmankaikkeudella ei ole suunnittelijaa. Ihminen on kehittynyt evoluutioteorian mukaisesti mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena.
Usko ja tiede
Lennox vastustaa joidenkin kristittyjen tieteenvastaista asennoitumista yhtä jyrkästi kuin uusateistitkin. Hänelle Jumala ei ole ”aukkojen jumala”, joka sijoitetaan aina sinne, mitä tiede ei ole vielä selvittänyt. Lennoxin ajattelussa Jumala on myös niiden asioiden takana, jotka jo tunnemme. Usko siihen, että kaiken takana on luoja ja suunnittelija, ja että maailma on ymmärrettävissä, on ollut käynnistämässä nykyaikaista luonnontiedettä. Ja esim. alkuräjähdysteoria sopii hyvin yhteen sen Raamatun näkemyksen kanssa, että maailmankaikkeudella on alku ja se näyttää suunnitellulta. Niin hyvin, että se on ärsyttänyt monia ateistisia tiedemiehiäkin.
Lennoxin mielestä kaikki ei selity naturalismin avulla. Hän ihmettelee mm. maailman kuuluisimman teoreettisen fyysikon Stephen Hawkingin käsityksiä. Viimeisessä kirjassaan Hawking kirjoittaa, että koska on olemassa painovoimalaki, maailmankaikkeus voi syntyä itsestään tyhjästä. Lennox sanoo, että jos on jo olemassa painovoima (mistä se on tullut?), niin ei silloin mitään ole syntynyt tyhjästä. Painovoima ei tee yksin mitään eikä edes selitä mitään, se on vain matemaattinen kuvaus tapahtuneesta. Hawking siirtyykin Lennoxin mielestä tässä metafysiikan puolelle. Hawking joutuu maailmankaikkeuden suunnitellulta näyttävää hienosäätöä miettiessään turvautumaan multiversumi-teoriaan, jonka mukaan on olemassa ääretön määrä erilaisia maailmankaikkeuksia, joista yksi sattuu olemaan tämä meidän versiomme. Lennoxin ja monen muun tiedemiehen mukaan multiversumi-teoria on pelkkää spekulointia.
Lennox torjuu uusateistien väitteen, että kristillisessä uskossa olisi kyse ”sokeasta uskosta”, jossa uskotaan ilman mitään todisteita, jopa niiden vastaisesti. Hänen mukaansa uskomuksen pätevyys tai oikeutus riippuu nimenomaan todisteiden lujuudesta. Näitä todisteita uskon puolesta Lennox tuo kirjassaan esiin sekä tieteeseen, moraaliin että Raamattuun liittyen.
Lennox erottaa tarkasti toisistaan todistuksen ja todisteet. Aukoton todistus on Lennoxin mukaan mahdollista vain hänen omalla alallaan, matematiikassa. Kaikissa muissa asioissa, ”kovissakin” tieteissä, on todisteita, joiden perusteella tehdään johtopäätöksiä.
Usko kuuluu Lennoxin mukaan myös tieteen ytimeen. Albert Einsteinin mukaan tiedemies tarvitsee uskoa siihen, että olemassa olevan maailman säännöt ovat järjen ymmärrettävissä. Einstein ei voinut kuvitella luonnontieteilijää ilman tätä uskoa. Richard Dawkinsinkin puheissa usko tulee usein esiin, koska naturalismikin perustuu todennäköisyyksiin. Ongelmaksi naturalismissa muodostuu myös se, että jos ihmisen kognitiiviset kyvyt ovat kehittyneet evoluutiossa vain sattuman ja luonnonvalinnan kautta, kuinka luotettavia ne ovat. Raamatullisen näkemyksen mukaan maailmankaikkeus on ainakin osittain ihmisen ymmärrettävissä juuri siksi, että ihminen on Jumalan luoma ja Jumalan kuva.
Onko usko harha?
Lennox ottaa kantaa myös psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin näkemykseen, jonka mukaan usko on moraalisesti tuomittava harha. Lennoxin mielestä näin tietysti on, jos Jumala ei ole olemassa, mutta jos on, silloin harhaa onkin ateismi. Kristinuskoa syytetään myös siitä, että se on vain lohduttava haavekuva (oopiumia, niin kuin Marx sanoi), mutta ateismi voi myös olla sellainen. Se voi olla toive siitä, ettei joudu koskaan kohtaamaan Jumalaa ja omia tekojaan.
Onko uskonto vaarallista?
Uskonnon vaarallisuudesta ja väkivaltaisuudesta puhuessaan uusateistit eivät erottele eri uskontoja, mikä antaa väärän kuvan kokonaisuudesta. He eivät kuitenkaan hyväksy sitä, että kaikkien ateistien tekemiset niputetaan yhteen, mukaan lukien Stalin, Mao ja Pol Pot. Inhimillisesti vajavaiset kristityt ovat toki syyllistyneet väkivaltaan ja vääryyksiin, mutta Lennox huomauttaa, että Jeesuksen alkuperäiset opetukset eivät johda väkivaltaan. Lennoxin mukaan uskonsodissa on yhteensäkin kuollut vähemmän ihmisiä kuin kommunistivaltojen väkivaltaisuuksissa, joissa uhrien määräksi arvioidaan 94 miljoonaa (Venäjä ja Kiina yhteensä 85 miljoonaa). Lennox osaa venäjää ja hän on viettänyt paljon aikaa entisissä itäblokin kommunistimaissa kansalaisten kanssa jutellen. Ateismi ei saa juurikaan kiitosta sen kokeneilta.
Onko usko aivopesua?
Uusateistit syyttävät kristittyjä vanhempia lastensa aivopesusta. Jotkut heistä ovat väläyttäneet jopa lasten ottamista pois kristityiltä vanhemmiltaan. Lennox vastustaa myös aivopesua. Hänen mukaansa lapsi pitää opettaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja vertailemaan uskonnäkemyksiä ja maailmankatsomuksia. Näin tehtiin Lennoxin omassakin kodissa Pohjois-Irlannissa. Vanhemmilla on toki oikeus opettaa omia lapsiaan. Brittiläisen kirjallisuuskriitikon Terry Eagletonin mukaan järki, perusteleminen ja rehellinen epäily ovat aina kuuluneet valtavirran kristinuskoon. Sitäpaitsi aivopesusyytös koskee yhtä lailla ateistivanhempia.
Kristinuskon hyvät vaikutukset
Uusateistit unohtavat mitä hyvää juutalaisuus/kristinusko ovat tuoneet länsimaiselle sivistykselle. Saksalaisen filosofi Jürgen Habermasin mukaan mm. sellaiset ihanteet kuin vapaus, solidaarinen yhteiselämä, omantunnon yksilöllinen moraalisuus, ihmisoikeudet ja demokratia. Professori Andrew Sims on todennut: ”Uskonnollisen uskon ja hengellisyyden hyödylliset vaikutukset mielenterveyteen ja fyysiseen hyvinvointiin ovat yksi psykiatrian ja yleensäkin lääketieteen tarkimmin varjeltu salaisuus. Jos tästä aiheesta tehdyn valtavan tutkimusmäärän tulokset olisivat viitanneet päinvastaiseen suuntaan ja olisi havaittu, että uskonto vahingoittaa mielenterveyttä, se olisi ollut etusivun uutinen jokaisessa maan sanomalehdessä.” Monia muitakin esimerkkejä kirjassa kerrotaan. Lennox ihmettelee sitä, että uusateistit näyttävät olevan hyvin tietämättömiä näistä hyvistä puolista, vaikka muuten vetoavat aina tieteelliseen näyttöön.
Moraalin perusta
Venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski totesi aikoinaan: ”Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua”. Uusateistit sen sijaan hylkäävät ajatuksen, että moraali olisi jotenkin Jumalasta riippuvaista. Heidän on kuitenkin vaikea löytää älyllistä perustetta moraalille muualta. Jos olemme vain geenikoneita, kuten Dawkins sanoo, mistä tulee se mittapuu oikealle ja väärälle, jonka kuitenkin ihmiset sisimmässään kokevat ja johon he helposti vetoavat? Evoluutioteoria ei myöskään sitä tarjoa, koska se pyrkii vain lisääntymiseen. Evolutionistien on aina ollut vaikea selittää ihmisessä ilmenevää pyyteettömyyttä ja epäitsekkyyttä, joka näkyy esim. vammaisten ja heikkojen hoivaamisena. Lennox toteaakin: ”Moraalin iskostus syvälle ihmisluontoon sopii kuitenkin täysin raamatulliseen näkemykseen, että Jumalan kuvina ihmiset on luotu moraalisiksi olennoiksi. Tämähän merkitsisi sitä, että kaikilla ihmisillä on sisäsyntyinen moraalintaju, uskovatpa he käytännössä Jumalaan tai eivät – ja juuri näin havaitaan olevan”.
Näkemyksiä Raamatusta
Uusateistit kritisoivat myös Raamattua moraalittomuudesta erityisesti Vanhan testamentin väkivaltaisuuden ja sovitusopin osalta. Lennox käsittelee aluksi Vanhan testamentin kertomusta israelilaisten Kanaanin maahan tulosta ja sen väkivaltaisuudesta. Lennox myöntää, että pahuuden ja kärsimyksen ongelmat ovat kaikkein vaikeimpia, eikä hän minusta kovin hyvin selviäkään tästä osuudesta, vaikka toteaakin, että maan valtaushan oli ennen kristinuskoa tapahtunut asia. Raamattuun liittyen Lennox käsittelee ansiokkaasti myös sovitusoppia, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen historiallisia todisteita ja ihmeiden mahdollisuutta. Uuden testamentin tekstien luotettavuutta käsitellessään hän muistuttaa, että ne ovat parhaiten todistettu dokumentti antiikin maailmasta. Jos uskomme sen ajan historioitsijoita, meillä ei ole mitään syytä olla uskomatta Uuden testamentin kirjoittajia. Jälleen hän ihmettelee myös sitä, etteivät uusateistit perehdy näihin kaikkien saatavilla oleviin todisteisiin.
Lopuksi
Lennoxin tekstiä on ilo lukea, koska hän on kriittinen ja perustelee kaiken täsmällisesti. Hän ei kyhäile sellaisia rakennelmia, jotka sortuvat heti, kun yksi kivi otetaan pois. Erittäin suositeltava kirja ateisteille, epäilijöille, etsiville ja myös uskoville.
